Vuoden 2008 American Car Show oli minulle jotenkin positiivinen yllätys. Edellinen vuosi oli jäänyt väliin, mutta aikaisempiin verrattuna autot ja pyörät näyttivät jotenkin mielestäni hienommilta.
Kuvaaminen tietenkin oli hyvin samanlaista, kuin aina ennenkin. Epätasainen ja niukka valaistus, paljon kiiltäviä pintoja ja ihmisiä, joista aina tuntuu jonkun kengän kärki tai kalju päälaki osuvan kuvaan. Kuvatessa tuli käytettyä jonkun verran salamaa, mutta yritin käyttää sitä mahdollisimman hillitysti. Ensimmäisen kerran 18-135 millisen objektiivin vakaaja pääsi oikein kunnolla oikeuksiinsa. Aivan ehdoton kapistus tälläisten paikallaan olevien kohteiden kuvaamiseen. Aukkoa kun saisi vielä vähän suuremmaksi parempaan syväterävyyden hallintaan, mutta ehkä se on jo vähän liikaa vaadittu tämän hintaluokan välineiltä. Syväterävyys onneksi hoitui sitten kiinteällä 50 millisellä, joka oli toinen käytössä ollut linssi.
Näytteillä olevien kulkineiden asettelu aiheutti pientä hämmennystä. Miksi niin paljon pitää tunkea niin pieneen tilaan, kun toisella puolen hallia on tyhjää tilaa? Muutenkin paremmasta asettelusta olisi varmasti ollut iloa monelle kameraa mukanaan raahaavalle messuvieraalle. Miksi esimerkiksi seiniä ei voisi käyttää taustana, lisättynä vielä sopivalla rekvisiitalla ja valaistuksella?
